Oikeus-lehti

Mittaamisen tilastollinen laatu oikeudellisessa sääntelyssä

Juha Alho — 2025-03-11

Hiilen hinnoittelu rajalla: EU:n päästökaupasta hiilirajamekanismiin

Niko Pankka — 2025-03-11

Verohallinnon tarkoituksenmukaisuusharkinta verojen keräämisessä

Kalle Isotalo — 2025-03-11

Puhuttaisiinko kilpailupolitiikasta?

Matti Ylönen — 2025-03-11

Poliittisen talouden oikeus Suomessa 2020-luvulla

Tomi Tuominen — 2025-03-11

Yksilön suvereniteetti ja oikeuden legitimiteetti konstitutionaalisen taloustieteen tutkimusperinteessä

Jussi Jaakkola — 2025-03-11

Artikkelissa tarkastellaan konstitutionaalista taloustiedettä uusliberaalin yhteiskuntafilosofian suuntauksena. Keskeisenä teemana on, millaisilla filosofis-normatiivisilla kriteereillä suuntaus arvioi konstitutionaalisen normiaineksen asemaa poliittis-oikeudellisen elämän keskeisenä kerrostumana. Suuntauksen kokoavana lähtökohtana on normatiivinen individualismi ja yksilön suvereniteetti: yhteiskunnan pitäisi kaikilla osa-alueilla rakentua yksilöiden suostumukselle. Lähtökohta määrittelee tutkimusperinteen suhdetta sekä markkinatalouteen että politiikkaan. Individualistinen lähtökohta on jännitteisessä suhteessa enemmistödemokratiaan. Itseymmärryksensä mukaan konstitutionaalinen taloustiede ei kuitenkaan kyseenalaista demokratian ideaa vaan sitoutuu sen individualistiseen tulkintaan. Sitoutuminen näkyy selvimmin siinä, millaisia poliittisia funktioita tutkimusperinne antaa verotusvallan kansainvälisesti hajautetulle järjestelmälle. Konstitutionaalisessa taloustieteessä verotusvallan hajautettu järjestelmä hahmotetaan yksilön poliittisen suvereniteetin vakuudeksi, joka mahdollistaa irtautumisen enemmistödemokratiasta. Tutkimusperinne hahmottuu siten liberaalina ja yksilökeskeisenä teoriana poliittisesta toimijuudesta ja sen oikeudellisista muodoista.

Oikeuden ja talouden epistemologisista kytköksistä antroposeenissa: totalisoiva tieto ja eettisyyden haaste

Sanna Mustasaari — 2025-03-11

Tutkimme artikkelissamme oikeuden ja talouden suhdetta uusliberaalin talouden hallinnan muotona laajan prekarisaatioteesin ja antroposeenille ominaisten tietämisen käytäntöjen valossa. Tarkastelemme feministisen tieteenteorian avulla oikeustieteen tietokäsitystä ja episteemisiä käytäntöjä ja pohdimme näistä lähtökohdista oikeustieteelliseen tutkimukseen liittyviä eettisiä ja positionaalisuutta koskevia kysymyksiä. Totalisoivan tiedon käsite liittyy tiedon ja tietämisen valtasuhteisiin, ja se on yhdistetty aiemmassa tutkimuksessa erityisesti eurosentriseen maskuliinisuuteen ja keskiluokkaisuuteen. Oikeuden totalisoiva tieto rakentuu episteemisissä käytännöissä, jotka tuottavat subjektista irrallaan olevia objektiivisiksi oletettuja institutionalisoituvia kuvitelmia ja käsitteellisiä muodostelmia, joiden ideaalina ominaisuutena on näennäinen objektiivisuus ja neutraalisuus. Tällainen tietokäsitys tekee vaikeaksi oikeustieteen, erityisesti lainopin, positionaalisuuden avaamisen ja ymmärtämisen merkitykselliseksi, tutkimusta koskevaksi valinnaksi. Tutkimuksen eettiset valinnat koskevat yhtä lailla koko oikeustieteen kenttää. Oikeudellisen ajattelun muutos on välttämätöntä kestävyyskriisin vuoksi, ja se edellyttää vallitsevan hallinnan muodon jatkuvaa kyseenalaistamista.

Taloudelliset voimavarat ja sosiaalisten oikeuksien toteutuminen perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä

Susanna Rahkonen — 2025-03-11

Käsittelen tässä artikkelissa sosiaalisiin oikeuksiin tehtäviä heikennyksiä, joita perustellaan valtiontalouden säästötavoitteella. Selvitän, miten perusoikeusuudistuksessa on linjattu sosiaalisista oikeuksista ja niiden kytkeytymisestä taloudellisiin voimavaroihin sekä miten tämä näkyy perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä. Katson asiaa erityisesti perustoimeentulon turvan näkökulmasta, josta säädetään perustuslain 19 §:n 2 momentissa. Tavoitteenani on tarkastella perustuslaissa turvattujen sosiaalisten oikeuksien sisältöä ja oikeudellisia rajoja. Kävin läpi perusoikeusuudistuksesta alkaen sellaiset perustuslakivaliokunnan lausunnot, joissa sosiaalisten oikeuksien heikennyksiä on tehty vetoamalla valtiontalouden säästötavoitteisiin, taloudellisiin voimavaroihin tai julkisen talouden tilaan. Pohdin erityisesti perusoikeuksiin liittyviä yleisiä oppeja ja miten ne ovat kehittyneet. Tässä nousevat esiin perusoikeuksien erilaiset oikeusvaikutukset sekä perusoikeuksien sallitut rajoitusedellytykset. Pyrin hahmottamaan, miten olemassa olevia oppeja on hyödynnetty. Arvioni mukaan perustuslakivaliokunta olisi voinut päätyä oikeudellisilla perusteilla myös toisenlaisiin johtopäätöksiin kuin mihin se päätyi. Valiokunta olisi voinut edellyttää arviointia esityksen vaikutuksista sekä ihmisoikeussopimustenmukaisuudesta edellytyksenä sille, että se olisi voinut arvioida esitysten perustuslainmukaisuuden. Valiokunnan argumentaatio oli paikoitellen kriittistä, mutta se esitti moitteet pehmeinä ei-ponsihuomautuksina. Oletus on, että valtioneuvoston tulisi ottaa nämä tulevassa lainvalmistelussa vakavasti.

Tehokasta terveydenhuoltoa? Sote-uudistuksen analyysi ja huomioita oikeudellistumisesta

Waltter Roslin — 2025-03-11

Julkistalouden säästötavoitteet ovat jälleen aiheuttaneet keskustelua ja kysymyksiä julkisen terveydenhuoltojärjestelmämme tasosta ja kustannuksista: onko nykyinen terveydenhuoltojärjestelmämme liian kallis, millä tavoin sitä tulisi ohjata ja voidaanko palveluja tehostaa? Käytettävissä olevat taloudelliset resurssit vaikuttavat julkisen terveydenhuollon tasoon, joten terveydenhuollon oikeudellinen ohjaus joutuu vuorovaikutukseen myös taloudellisten realiteettien kanssa. Tehokkuuden kaltaiset termit arkipäiväistyvät kaikessa terveydenhuollon ohjauksessa. Myös sote-uudistuksen yhteydessä tehokkuus nostettiin sekä tavoitteeksi että kriteeriksi. Esimerkiksi hyvinvointialueiden lisärahoituspäätökseen voidaan liittää ehtoja, jotka koskevat palvelujen vaikuttavuutta, laatua, määrää ja tehokkuutta. Miten tehokkuus näyttäytyy julkisessa terveydenhuollossa erityisesti oikeudellisesta näkökulmasta? Artikkelissa tarkastellaan tehokkuutta osana julkisen vallan toimintaa perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteen näkökulmasta. Analyysi kohdistuu sote-uudistuksen lainvalmisteluasiakirjoihin ja terveydenhuollon sääntelyyn.

Yrittäjähenkiset kansainväliset järjestöt ja poliittisen talouden oikeus

Ukri Soirila — 2025-03-11

Perinteisen ajattelutavan mukaan kansainvälisten järjestöjen on katsottu olevan vuorovaikutussuhteessa lähinnä jäsenvaltioidensa kanssa toteuttaen niiden puolesta mandaattinsa mukaisia teknisiä tehtäviä. Lisäksi kansainvälisten järjestöjen on uskottu toimivan julkisessa intressissä ihmiskunnan hyväksi. Tämän artikkelin keskiössä oleva kehityskulku, kansainvälisten järjestöjen lisääntynyt yrittäjähenkisyys, kuitenkin haastaa nämä olettamat. Kun kansainväliset järjestöt keskittyvät myymään tuotteita ja palveluita, hakeutumaan kumppanuussuhteisiin yritysten kanssa ja lähestymään globaaleja ongelmia markkinalähtöisten ratkaisumallien kautta, ne ajautuvat monimutkaisiin vuorovaikutussuhteisiin monien muidenkin toimijoiden kuin jäsenvaltioidensa kanssa ja toimivat toisinaan enemmän markkinoiden ja tuottojen ohjaamina kuin ”puhtaasti” julkisessa intressissä. Artikkelissa esitetään, että siinä missä tämä kehityskulku vaikuttaa vaikeasti selitettävältä kansainvälisten järjestöjen oikeuden perinteisestä näkökulmasta, sitä on hedelmällisempää tutkia poliittisen talouden oikeuden näkökulmasta. Tästä näkökulmasta kansainväliset järjestöt näyttäytyvät monitahoisina toimijoina, jotka toimivat osana monimutkaista poliittista ja taloudellista kenttää – sekä sen ohjaamana että sitä säädellen. Lisäksi näkökulma auttaa hahmottamaan kansainvälisten järjestöjen toimien vaikutuksia ihmisten elämään ympäri maailman.

Tieliikenteen päästövähennystoimien oikeudenmukaisuus ja kustannusvaikuttavuus: lakiehdotusten vaikutusten arvioinnin ja osallistamisen laatu

Paula Leskinen — 2025-03-11

Tieliikennesektorille on kohdistettava mittavia päästövähennystoimia ilmastolain 2 §:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Näitä tavoitteita on ilmastolain 2 ja 8 §:n mukaan edistettävä oikeudenmukaisesti ja mahdollisimman pienin kustannuksin. Artikkelissa tarkastelemme oikeudenmukaisuuden ja kustannusvaikuttavuuden näkökulmista, miten päästöjen vähentämiseen tähtäävien säädösehdotusten vaikutusten arviointia ja osallistamista koskevat velvoitteet on toimeenpantu tieliikennesektorin taloudellisten ohjauskeinojen valmistelussa. Taloudelliset ohjauskeinot soveltuvat suoraan eri toimintojen ohjaamiseen ilman tapauskohtaista harkintavaltaa, mikä korostaa ennakollisen vaikutusten arvioinnin ja kuulemismenettelyn tärkeyttä niiden valmistelussa.

Artikkelin tutkimusaineisto koostuu tieliikennesektorin päästövähennystoimia, kuten romutuspalkkiota, hankinta- ja muuntotukia, jakeluvelvoitetta, polttoaineveroa sekä auto- ja ajoneuvoveroa, koskevista lakiehdotuksista. Hyödynnämme aineiston tarkastelussa arviointikehikkoa, jonka olemme laatineet tutkimuskirjallisuuden sekä vaikutusarviointioppaiden pohjalta.

Analysoimme aineistoa suhteessa ilmasto-oikeudelliseen sääntelyyn sekä oikeudellisiin arviointi- ja kuulemisvelvoitteisiin. Säädösehdotusten vaikutusten arviointi ja kuuleminen pohjautuvat kansainvälisten sopimusten ja perustuslain yleispiirteisiin velvoitteisiin sekä niitä täsmentäviin oppaisiin. Tarkastelumme perusteella vaikutusten arviointia ja osallistamista koskevat velvoitteet on toimeenpantu säädösvalmistelussa puutteellisesti. Säädösvalmistelun ohjeistuksen ja ilmastolain tarkentaminen voisi parantaa kustannusvaikuttavuuden ja oikeudenmukaisuusvaikutusten arviointia ja yleisön osallistamista.

Ordoliberalismilla ordoliberalismin yli – Euroopan keskuspankin kriisitoimien laillisuusarvion irtaantuminen rahapolitiikan todellisuudesta

Antti Ronkainen — 2025-03-11

Euroopan keskuspankin (EKP) velkakirjaostot lopettivat eurokriisin, mutta herättivät samalla voimakasta vastustusta euromaiden keskuudessa. Vastustus oli voimakkainta Saksassa, jossa keskuspankkiirit pelkäsivät EKP:n luopuvan Bundesbankin ordoliberaalista perinteestä ja Saksan perustuslakituomioistuin (SPT) epäili EKP:n ylittäneen toimivaltansa. Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) katsoi Gauweiler- ja Weiss-ennakkoratkaisuissaan EKP:n toimineen sille annetun toimivallan puitteissa, minkä ansiosta EKP on kyennyt entisestään laajentamaan velkakirjaostojaan eurokriisin jälkeen. Artikkelissa tarkastellaan oikeudellista kiistaa EKP:n toimivallasta erilaisten rahapolitiikan ihanteiden kannalta. Vaikka velkakirjaostot tarkoittavat irtiottoa ordoliberaalista hintavakauteen keskittyvästä rahapolitiikasta, EUT:n oikeuskäytännössä luotu linja velkakirjaostojen laillisuuden arvioimisesta perustuu ordoliberalismin jatkuvuuden teeskentelyyn. Laillisuusarvio perustuu erityisesti oletuksiin markkinahintojen ja markkinakurin kunnioittamisesta, vaikka velkakirjaostojen myötä EKP:llä on entistä suurempi valta puuttua velkakirjojen hintoihin sekä päättää, kuinka paljon markkinakuri vaikuttaa euromaiden rahoitusoloihin. Ennakkoratkaisut perustuvatkin niin kapeisiin käsityksiin velkakirjaostojen ja rahoitusmarkkinoiden toiminnasta, että EUT:n oikeuskäytäntö on irtaantunut rahapolitiikan todellisuudesta. Kapean rahapoliittisen laillisuusarvion myötä EUT on sivuuttanut SPT:n kritiikit velkakirjaostojen vaikutuksista EKP:n institutionaaliseen muodonmuutokseen ja laajemmin rahaliiton integraation. Oikeudellisen kiistan historiallinen opetus on, ettei rahapolitiikan paradigmojen jatkuvuutta voida taata tiukoillakaan oikeudellisilla säännöillä. Toisaalta EKP:n toimivallan oikeudellinen laajentaminen sisältää lukuisia ristiriitaisuuksia ja avoimia kysymyksiä, jotka voivat muodostua poliittiseksi rajoitteeksi EKP:n velkakirjaostoille tulevaisuudessa.

Sidosryhmien osallistuminen lainvalmisteluun: onko ryhmällä väliä?

Anssi Keinänen — 2025-03-11

Tässä artikkelissa analysoidaan ja vertaillaan eri sidosryhmien näkemyksiä ja kokemuksia lainvalmisteluprosessiin osallistumisesta. Tutkimuksessa vastataan kysymykseen, miten sidosryhmät kokevat osallistamisen, kuten yhdenvertaisuuden, sidosryhmien näkemysten huomioimisen ja monipuolisten kuulemismenetelmien käytön, toteutuvan lainvalmisteluprosessissa ja onko sidosryhmien kokemusten välillä eroja. Tutkimus osoittaa, että vastaajien mukaan lainvalmisteluprosessissa onnistutaan kaikkein parhaiten keskeisten sidosryhmien tunnistamisessa ja avointen kuulemiskierrosten järjestämisessä. Heikoiten lainvalmistelussa onnistutaan vastaajien mukaan sidosryhmien näkemysten huomioimisessa sekä niin sanottujen hiljaisten toimijoiden osallistamisessa. Verrattaessa eri vastaajaryhmien vastauksia voidaan havaita, että kaikkein positiivisimmin osallistamiseen suhtautuvat tutkimuslaitokset sekä valtion ja kuntien edustajat. Yritykset sen sijaan suhtautuvat kriittisimmin. Yleisesti ottaen kuulemismenetelmät koettiin varsin yksipuolisiksi ja liian myöhäisessä vaiheessa toteutettaviksi. Jatkossa olisi toivottavaa, että osallisuus- ja vuorovaikutusmahdollisuuksia olisi jo lainvalmistelun alkuvaiheessa, jolloin mahdollisuus lainvalmistelun tietoperustan vahvistamiselle on kaikista suurin.