Pakkoavioliitto rikoksena – keskustelua aidosta suostumuksesta, pakottamisesta ja haavoittuvuudesta

Abstrakti

Pakkoavioliiton tuore nimenomainen kriminalisointi Suomessa on esimerkki kehityksestä, jonka myötä ihmisoikeusjärjestelmä enenevissä määrin ohjaa kansallista rikosoikeudellista sääntelyä. Usein ohjauksen tarkoituksena on varmistaa haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeuksien toteutuminen. Tämän artikkelin tarkoituksena onkin tarkastella pakkoavioliiton nimenomaista kriminalisointia erityisesti haavoittuvuuden näkökulmasta. Tärkeää tässä suhteessa on pohtia pakkoavioliiton eri muotoja ja niihin liittyviä haavoittuvuuksia sekä niiden yhteyksiä uhrin mahdollisuuteen käyttää tahdonvapauttaan avioliiton solmimiseen tai siinä pysymisen suhteen. Artikkelissa todetaan, että yhteiskunnan on tärkeää puuttua ilmiöön sen vakavuuden vaatimalla tavalla. Rikosoikeuden hyödyntäminen ilmiön kitkemiseen ei kuitenkaan ole yksinkertaista esimerkiksi siksi, että rikosoikeudellisen rajanvedon järjestettyjen ja pakkoavioliittojen välillä voidaan ennakoida olevan haastavaa. Tämän takia onkin tärkeää alleviivata, että pakkoavioliitto-ongelma ei nimenomaisen kriminalisoinnin myötä ole ”ratkaistu” vaan myös jatkossa tarvitaan johdonmukaista työtä pakkoavioliiton uhrien haavoittuvuuden ja toimijuuden tunnustamiseksi, asennemuutosten aikaan saamiseksi sekä uhrien suojelemiseksi ja pakkoavioliittojen ehkäisemiseksi.