Suomalainen yliopistolaitos – kielellisten oikeuksien villi länsi?

Abstrakti

Suomalaisen oikeusjärjestyksen syvärakenteen osana on kansalliskielten, suomen ja ruotsin, yhtäläinen vahva asema kaikessa julkisessa toiminnassa. Yliopistoilla ja niissä tehtävällä tutkimuksella on keskeinen vaikutus kielten kehitykseen ja elinvoimaan. Kielipolitiikan tutkimuksessa on havaittu, että englannin kieli on alkanut syrjäyttää kansalliskieliä tutkimuksen ja ylimmän opetuksen kentällä. Artikkelissa tarkastellaan Suomen yliopistojen kielisääntelyä lainopillisesta näkökulmasta. Kyseinen sääntely on viitteellistä, epäyhtenäistä ja jättää tulkinnallista tilaa yliopistojen itsehallinnolle. Vaikuttaisi siltä, ettei yliopistojen kielisääntelyn kokonaisuus ei enää turvaa kansalliskielten, suomen ja ruotsin, asemaa ylimmässä opetuksessa ja tutkimuksessa, eikä myöskään huomioi vähemmistökieliä riittävästi.