Ihmiskaupan uhrien rankaisemattomuusperiaate Suomen rikosoikeudessa

Abstrakti

Ihmiskaupan uhrien rankaisemattomuusperiaatteen mukaan ihmiskaupan uhreja ei tule rangaista rikoksista, joihin heidät on painostettu osana hyväksikäyttöä. Rankaisemattomuusperiaatetta ei ole tutkittu rikosoikeuden yleisten oppien näkökulmasta, minkä takia sen rikosoikeudellinen merkityssisältö on jäänyt epäselväksi. Tässä artikkelissa analysoimme, minkälainen merkitys ihmiskaupan uhrien rankaisemattomuusperiaatteelle pitäisi antaa suomalaisessa rikosoikeudellisessa ratkaisuharkinnassa ja systematiikassa. Johtopäätös on, että rankaisemattomuusperiaate on omimmillaan yhteisöllisiä oikeushyviä loukkaavissa rikoksissa. Lisäksi sillä voi olla soveltamisalaa yksityisiin oikeushyviin kajoavissa rikoksissa tapauskohtaisen intressipunninnan mukaisesti.

Suomalaisessa lainsäädännössä rankaisemattomuusperiaate on ymmärretty tulkintaperiaatteeksi, joka puoltaa toimenpiteistä luopumista ihmiskaupan uhrien kohdalla. Artikkelissa osoitamme, että rankaisemattomuusperiaate voitaisiin rikosoikeussystemaattisesti hahmottaa ihmiskaupan uhreja koskevaksi anteeksiantoperusteeksi. Vastaavaa painostusta rikoksien tekemiseen voi kuitenkin esiintyä esimerkiksi pakottamisrikoksen tai lähisuhdeväkivallan
uhreilla. Pelkän ihmiskaupan uhreja koskevan anteeksiantoperusteen sijasta voisikin olla perustellumpaa kehittää yleistä rikokseen painostamisen kattavaa vastuuvapausperustetta. Niinpä rankaisemattomuusperiaate haastaa kehittämään rikosoikeuden yleisiä oppeja siitä näkökulmasta, että pakottaville olosuhteille annettaisiin aiempaa enemmän merkitystä vastuuvapauden perustavana seikkana.