Syndeemisen terveyskriisin sääntelykehys Suomessa ja Ruotsissa

Abstrakti

Koronapandemiaa on luonnehdittu syndemiaksi. Termi viittaa synergeettiseen epidemiaan, jossa tautitaakka voi kumuloitua esimerkiksi sosioekonomisten haasteiden kanssa toisiaan haitallisesti voimistamalla tavalla. Pandemianhallinnan oikeudellisissa analyyseissa syndeeminen näkökulma korostaa tarvetta kiinnittää huomiota siihen, että kriisinhallintatoimet ja -sääntely eivät syventäisi yhteiskunnan eriarvoisuutta.

Tässä artikkelissa tarkastellaan Suomessa ja Ruotsissa ja Covid19-kriisin aikana 2020–2022 voimassa ollutta pandemianhallinnan sääntelykehystä syndeemisestä näkökulmasta. Tällöin keskeisiä ovat kysymykset siitä, minkälaiseen sääntelyyn vallankäyttö poikkeusoloissa ja pandemia-aikana kiinnittyi, sekä minkälaiseen tietopohjaan päätöksenteko perustui.

Siinä missä Suomessa pandemian aikana poikkeusolot ja niiden mahdollistamat poikkeustoimivaltuudet olivat käytössä kahdesti, Ruotsissa pandemian alkuvaiheen hallintastrategia perustui vapaaehtoisesti noudatettaviin ohjeistuksiin ja suosituksiin. Vaikka tämä linjaus kunnioitti yksilönvapautta, sen avulla ei kyetty ehkäisemään viruksen leviämistä väestössä riittävän tehokkaasti. Niin perusoikeuksista kuin niiden rajoittamisesta, samoin kuin yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista tulee säätää lailla, eikä myöskään esimerkiksi haavoittuvien ryhmien suojelua voida jättää pelkästään suositusten varaan.